Mummot lähtivät pahoilla mielin, kun eivät saaneet kuulla kuinka
Teerelän paappa pappia vastaa, tuo vanha syntinen ja jumalaton.
"Kuinka täällä voidaan?" kysyi rovasti, kun oli jäänyt kahdenkesken.
"Noo, siinäpähän se, — minä tulin niin kipeäksi yht'äkkiä, että … kyllä se oli vilustumisen tähden".
Kauan — tavattoman kauan viipyi sielunpaimen kadonnen lampaan tykönä. Kukaan ei tiedä, mitä siellä keskusteltiin. Mutta, kun kirkkoherra vihdoin tuli ja meni talontupaan, oli hän hyvin totinen ja kiireissään, niin että emäntä tuskin sai hänelle kaksi kahvikuppia tupatuksi.
Matkalla pappilaan kysyi Joonas:
"Minun ei tule asiaan mitään, mutta kysyn kuitenkin: mitä piditte sairaan mieli-alasta?"
"Pahoin elänyt ihminen", huokasi pappi. Sitten jatkoi:
"Jos se rupeaa vielä minua kaipaamaan, niin tule hakemaan".
"Mielelläni", vastasi Joonas, vaan katsahti kirkkoherraan, ikään kuin aikoen kysyä: "mitenkä ripitys tapahtui?"
Kirkkoherra käsitti Joonaan tarkotuksen: