"Minä en voinut antaa hänelle herran ehtoollista. Toivon, että hän katuu".
XXIII.
Teerelässä kävi ukon sairauden aikana paljon vaimoväkeä sairasta katsomassa, etenkin sitten kun alkoi liikkua huhu, että Matti-paapassa oli tapahtunut muutos: synti oli alkanut näyttää synnille, entinen elämä oli ruvennut tuntumaan karvaalle. Niin pitkälle kuin sinne taaksepäin katsoikin, näki vain pahojatöitä ja syntiä. Ja sitte kaiken huippuna väärä vala — josta ei edes vielä kertaakaan ollut uskaltanut kenenkään kanssa puhua.
Kirkkoherran käynnin jälkeen näytti ukon sielunelämään avautuneen tämä uusi ura. Johanna sen ensinnä tarkalla vaistollaan huomasi. Isä, näet, silloin tällöin kyseli häneltä uskonasioita. Kerrankin tuli puhe näin alkuun:
"Onko sulla kiirettä, Johanna?"
"Kuinka niin?" kysyi Johanna ja pysähtyi lattianlakaisussa.
"Minä vaan".
"Mitä?"
"Luuletko että minä olen kuolemansairas … että minä, tuota…"
Johanna tuli viereen.