"Jumala yksin sen tietää, isä rakas. Mutta kuinka teidän sielunne…"
"Sitä minä ajattelinkin".
"Isä rakas…"
"Mahtaako näin suurelle syntiselle olla…"
Johanna rupesi itkemään. Vaari ei liikutukseltaan voinut jatkaa.
"Kun minä olen niin huono neuvoja, kokematon sellaiseen…"
"Niinhän sinä … eikä sulla ole paljo syntiäkään… Sinähän olet…"
"Älkää isä rakas sanoko. Kaikin olemme syntisiä, vikapäitä Jumalan edes. Mutta niinhän aina sanotaan että Jumalan armo ulettuu kaikille".
"Luuletko että minunlaisellenikin… Mitä arvelet?"
"Minä uskon varmasti sen, rakas isä! Vaikka teidän syntinne veriruskeat olisivat ne pitää lumivalkeiksi puhdistettaman, sanotaan".