Lankomiehen raha-asiain tila oli saattanut Joonaan miettimään omiansakin. Hän alkoi selailla muistikirjaansa, sekä tehdä numeroita pienelle paperilapulle.
Johanna tuli lapsi sylissään sisään. Pienoinen kykeni jo omin voimin epävarmoja askeleitakin ottamaan. Johanna istuutui pöydän viereen ja otti käteensä sanomalehden. Tyttö alkoi sitä heti vaatia.
"Ei, ei, isä piiskaa!" varoitteli äiti.
"Ä— —ä-ä-ä" huusi tyttö, yhä vakinaisemmin vaatien sanomalehteä.
"Ei, ei!" vakuutti äiti, pitäen lehteä niin kaukana, kun käsi ulettui.
Joonas lopetti laskentonsa ja katseli hymyillen riitelijöitä.
"Eikö äiti anna Maijan lukea? Tule isälle!" kehoitti Joonas tyttöä, kohottaen käsiään lasta kohden. Maija päästi raikuvan ilohuudon ja alkoi pyrkiä isän syliin. Hänen tahtonsa täytettiin heti. Mutta sanomalehti ei sittenkään unhotuksiin jäänyt, vaan pieni itsepintainen kirkui ja kurotti yhä käsiään sitä kohti.
"No no! Maiju repii sen, poppaa!" puheli isä. Äiti nauroi.
"Kas täällä!" huomautti isä ja antoi tytölle taskukellonsa, pitäen itse peristä kiinni. Nyt unohtui sanomalehti, tyttö sai tarpeeksi tekemistä kellosta.
"Mitä sinä nyt laskit?" kysyi Johanna.