"Mutta murhatun tahtoisin nähdä, että oikein veljeni tuntisin. Mitä
Ville sanoi kun kiinni pantiin?"
"Mitä hän sitten sanoi … kerskaili vaan".
"Ja vielä kerskaili! — Voi hirmua, kun aavistukseni kävi toteen! —
Miksi juuri pitää minun sukukuntani olla tämmöistä?"
Johanna riensi ulos.
Saaraleena oli myöskin jo pois lähdössä.
"Tuopa nyt vasta on riivattu tuulihattu, kun oli vähällä särkeä hyvän, Matti vainajan tekemän leilini. Ei Teerelän juopoista olisi ainakaan ainoakaan kyennyt semmoista sijaan tekemään. Se meidän vainaja olikin hyvä tekomies; pappilan rouvakin osti kerran kolme hänen tekemäänsä askia, ja kehui niitä. — — — Tämäpä nyt vasta on konstia, kun viivyttää ja odotuttaa ihmistä täällä koko päivän, eikä sitten annakaan piimää, muutama trulli! Lähtee vaan. — Mutta oma syyni, olisihan minun pitänyt jo tullessanikin tietää kuinka täällä käy, aina täällä tapellaan. Täytyy nyt jo mennä, niin kauan kun edes pääsee eheällä nahalla".
Näin haasteli muori itsekseen, mutta kuitenkin niin kovalla äänellä, että Maijakin sen taisi kuulla. Sitte alkoi liikata pois.
Maija huokaili vaatteita muuttaessaan ja lähti ulos, luultavasti lehmiä noutamaan.
Vähän aikaa sen jälkeen heräsi isäntä-ukkokin pitkällisestä unestaan. Hän oihkasi pari kertaa sängyssään, sillä helteisen ilman vuoksi oli hyvin palava. Raotti vähän etehitten syrjää, ja äyhkäsi karkealla äänellä:
"Juotavaa!"