"Ja kenenkä on hän…?" änkytti Johanna kasvoiltaan vaaleana.
Maija mainitsi murhatun nimen.
"Missä on Heikki?"
"Niin, — Heikkiä on lyöty, häntä tuodaan pian kotiin".
Tämä sanoma Heikistä ei juuri näyttänyt erityisesti Johannaan vaikuttavan, eikä hän edes kysynyt, kuka oli Heikkiä lyönyt. Kuvapatsaan tapaisena seisoi hän tuijottaen Maijaan.
"Laupias Jumala!" hän huudahti, "mitähän hirmuja se viina vielä saattaakaan matkaan tässä kurjassa talossa…" Hän tyrskähti itkuun ja peitti kasvonsa esiliinallaan.
"Lapsi-parka, kyllä sulla on suruja, mutta pane nyt piimää sinne minun leiliini, että pääsisin — ka tuollako se leili onkin, lattiassa? Mitä varten sinä sen sinne heitit? — Voi kummaa! Entä ei ole kuitenkaan mennyt rikki", pani Saaraleena ja tarkasteli vanhaa likaista leiliänsä.
Johanna rupesi nyt kiireesti liikkumaan, ikäänkuin jotain etsien.
"En ehdi, en ehdi nyt, — oi! tulkaa toiste Saaraleena, niin minä annan teille piimää, mutta nyt en ehdi, minä menen katsomaan sinne tappelu paikalle — —"
"Mutta Johanna! Mitä sinä teet siellä? Heikki tuodaan pian kotiin ja Ville viedään vankivartijan luo, ja muuten on enin osa jo lähtenyt sieltä pois", selitti Maija.