"Oliko edes kyllä? Minä menen lisää laskemaan", keskeytti Johanna, kun sai käteensä tyhjän tuopin.
"Ei ei, sitä oli kyllä. Älä mene ainakaan minua varten laskemaan. Mutta jos sinulla on piimää, niin pane sitä vähä tuonne leiliini. Täytyy jo ruveta kotiinpäin hankkimaan". Johanna sai leilin käteensä, ja muori jatkoi: "Niinkuin äsken sanoin, ota vaan mieheksesi Kuppilan Iikka, niin et kauppaas kadu!"
Mummo olisi kentiesi vielä jatkanut, mutta hän keskeytyi siitä, että
Maija tuli suurella kiireellä tupaan.
"Lakatkaa jo noista hullutuksistanne!" käski Johanna kun kuuli Maijan tulevan.
Maija oli hätääntynyt ja palavissaan.
"Voi hyvä Jumala!" hän huusi ovesta tultuaan, "voi Johanna parka, mitä nyt on tapahtunut! — voi, voi! Älä nyt sentään kovin pelästy — —" Maija istui hohuuttaen penkille. Johanna jäi hämmästyneenä leili kädessä seisomaan keskilattialle ja Saaraleena repi huivia korvainsa päältä, että paremmin kuulisi.
"Mitä, mitä on tapahtunut?"
"Ville on tehnyt murhan".
"Murhan!" äännähti Johanna ja leili putosi kädestä lattiaan.
Muori oli kiintynyt tarkastelemaan Maijaa. "Voi armahda, voi armahda, voi armahda!" huokaili hän ja huiskutteli hartaasti ruumistaan. "Ja nyt joutuu poikaparka kiinni, voi laupias isä!"