"Todellakin näytät kipeältä".
"Oih! niin olen. — Kyllä se oli kolahdus".
Heikki valitteli kipeällä äänellä yhteen jaksoon. Nimismies alkoi taasen puhua:
"Oikeastaan tulinkin tänne puhumaan kanssasi tämän päiväisistä tapahtumista, ja kysymään sinulta josko sinä vaadit pidettäväksi Niemelän Joonasta vankeudessa?"
Potilas veti syvään henkeänsä, sillä hänessä näytti elävän se toivo, ettei tuo odottamaton vieras ollut huomannut häntä, kun hän sisarensa perään kipaisi. Ottaen vielä entistä kituvamman muodon ja äänen, hän virkkoi:
"Te näette itse, hyvä nimismies, kuinka minä o-ai! kun taas pisti — olen heikko. Voiko jättää semmoisen työn rankaisematta?"
Nimismiehen poskilihakset nouseskelivat. Vähän ajan kuluttua hän äkkiä kysyi:
"Kuka se oli, joka äsken tuota tyttöä takaa ajoi, kun minä tänne tulin?"
Sairas kavahti, vilkasi nimismiestä hätäisesti:
"Mitä tyttöä takaa ajoi?"