"Sitä tietysti, joka tässä oli. Oliko se sisaresi, vai?"
"Taisipa olla, mutta en minä tiedä kuka häntä olisi takaa ajanut", jutteli Heikki viattoman näköisenä.
"Sinä tietysti, kun ei täällä muita ole".
"Minäkö? — Jumalan tähden! Kuinka minä nyt ketään kelpaisin takaa ajamaan?"
"Mutta kukas se sitten oli?"
"En tiedä, herra vallesmanni, minä olen nukkunut vähän, enkä siis tiedä mitä täällä on tapahtunut".
"Minun siis täytyy kysyä sisareltasi!"
"Ei, älkää tehkö sitä kunnioitettava nimismies. Sisareni on ilkeä ihminen, ja saattaisi valehdella minun päälleni".
"Mutta minä tahdon selvän, ja pian!"
"Voi! — olisinkohan ollut houreessa — ja —?"