"Mitä, oletko täällä sinäkin? Kai tekee mieles viinaa? Tule nyt, niin saat tilkan suuhusi".
"Tiedät sen itsestäsikin, vanha juoppo". Vetelys lähestyi jo pöydällä olevaa viinapulloa.
"Pahuus vieköön!" kirkui toinen, "sinunko siitä, aivan alkamattomasta pullosta pitää ensimmäisenä kostuttaa mädänneitä huuliasi! Ventta holl! minä ensin. — Äh! Hyvää se keittää ainetta, se Kuppilan Simuna. — No Ville! ota nyt kulaus tuosta, äläkä hiidessä vaan minulle suruasi näytä".
Ville otti pullon ja nieli siitä useita kulauksia.
"No maistuuko?" kyseli ukko.
"Väkevää on", tunnusti Ville.
"He heh! Minä takaan Simunan, että kun siltä saa sitä paremman tapin takaista, niin tuntuu se miehessä, sen takaan", jutteli isä. "No tule nyt sinäkin Jussi saamaan paikalle".
Jussi tuli irvistellen, asetti pullon huulillen ja rupesi juomaan.
Teerelän ukolle tuli hätä käteen, kun näki, mitä luikoa viinansa klunkahdellen solui alas toisen kulkusta. Hän tarttui kiinni pulloon ja veti sitä pois juojan huulilta, riidellen.
"Tänne pottuni! — Vai sinä sen kaikki joisit! — Stop! sanon minä, ja nyt ei enään tippaakaan sinun suuhusi".