Ukko etääntyi nimismiehestä, hokien: "no niin". — Mutta sen enempää ei siitä tullut.
Nyt vihdoinkin meni nimismies Joonaan luo.
"Kuinkas täällä sinun aikasi kuluu?" kysyi hän.
"Meneehän tuo niinkuin märkä palaa", vastasi Joonas hiljaa.
"Kuka on sinun kiinni pannut?"
"Vankivartia".
Nimismies kävi emännältä ottamassa kimpun kahleitten avaimia. Huoneessa oli jotenkin hiljaista, jota ainoastaan Teerelän ukko tahtoi lorinoillaan häiritä. Kaikki odottivat uteliaisuudella, mitä nimismies avaimilla tekisi. "Se kytkee vangit seinään", kuiskasi joku, ja sitä näytti aavistavan Joonaskin. Katkerasti hymyten sanoi hän kolkolla painuneella äänellä, kun nimismies häntä lähestyi:
"Panetteko minun vielä seinään kiinni? Kyllä ilman sitäkin täällä pysyisin. — Onko pahatekoni todellakin niin hirmuinen, että epäillään minun karkaamistani? Jos niin on, niin viekää minut heti linnaan, ettei tarvitsisi täällä tuttuin ja ystäväin keskellä kärsiä".
"So, so! älähän nyt niin hätäile, — minä lasken sinut vapaaksi".
Taas hämmästyi Joonas, mutta nyt perin toisella tavalla. —