"Kuinka sinä nyt noin puhumattomaksi olet tullut?" kysyi Johanna vihdoin, alakuloisen tunteen valtaamana.
"Puhumattomaksi?" Joonas astui vuoteen viereen ja koki tekeytyä leikillisen näköiseksi.
"Muuten vaan". Johanna rauhottui kuitenkin nyt. Vähän ajan kuluttua hän taas sanoi:
"Tuo Iikka on jotenkin hullu!"
"Mitä vasten?"
"Mitä hänen tänne tarvitsisi tulla, niin kuin äskenkin".
"Miksi ei hän tulla saisi?"
"Mitä hän täällä tekee!"
"Kun on kerran tapa".
"Vaikkapa! Mutta äskenkin tuli niinkuin puolimielinen, ja alkoi vuoteelle pakata".