Joonas käveli yhä lattialla ja hyräili jotain laulun nuottia.
"Mutta mikä sinun on Joonas?" kysyi Johanna kohoten istumaan vuoteellaan.
"Ei mikään! Tekee vaan mieleni mennä löylyttämään koko maailmaa".
"Mitähän tuosta nyt enää, tule makaamaan ja rauhoitu. Minä käyn katsomassa, onko se edes päässyt jaloillensa, se Iikka".
Joonas katseli tuikeasti, kun tyttö pistäysi ovesta ulos. Samaa perää tuli hän takaisin.
"Makasiko siellä?"
"Ei, mennyt oli".
"Minun mielestäni ei sinun tarvitsisi hänestä noin suurta huolta pitää", murisi Joonas.
"Siunatkoon, kuinka olet nyt kummallinen. Enhän minä hänestä muuten mitään huoli, mutta jos olisi kuollut —"
"Entää sitten?"