"Herra varjele! sinähän olet nyt oikein hirmuinen. Tiedäthän mikä murhamiehen palkka on?"
Joonas oli taasen istunut kirstunkannelle ja katseli maahan.
"No mutta oletko sinä minullekin vihoissasi Joonas, kun olet noin kummallinen?" Johanna huudahtaen kysyi.
Ei mitään vastausta kuulunut.
"Vai niin! ja mikä on syynä?"
Nyt Joonas vähän kavahti. Hän nousi ja astui puoleksi sovitetun- näköisenä Johannan luo ja sanoi:
"Et sinä ole minua vihoittanut, en minä sinulle ole vihoissani — — —"
Äänensä oli kuitenkin omituisen ontelo.
Johannan epäluulo oli nyt myöskin herännyt, eikä sitä voinut yhdellä vakuutuksella poistaa. Hän vaikeni ja huokaili.
Joonas kysyi Maijaa.