Lusiferin muistikirjasta.
Lusifer oli laiskistunut ja makasi muutaman juoruseuran keskellä uinaillen ja häntäänsä lierutellen. Hänellä oli niihin aikoihin paljon joutilaita lomahetkiä, sillä ihmiset nukkuivat henkisesti, ja ne mitkä valvoivat, valvoivat omia etujaan.
Mutta eräänä päivänä kuuli hän alituisten seuralaistensa, jotka lämpimikseen kantoivat muista ihmisistä juoruja, surkeasti valittavan miten nuorisoseura tekee mullistuksen koko pitäjään kristilliseen elämään.
Silloin tämä, vanha roikale, pörhisti korviansa, kuunteli tarkemmin ja lähti laukkaamaan valitetulle suunnalle, — nuorisoseuraan.
Tuimana ja otsa rypyssä asettui hän katselemaan ympärilleen, etsein ketä hän nielis ja mitä hän tekis.
Terävällä ja tottuneella silmällä huomasi tarkastelija heti, että tässä seurassa vallitsi yksimielisyys, — otti muistikirjansa ja kirjoitti:
1:si. Yksimielisyys on poistettava.
Sitten huomasi hän, miten erityisesti innostunutta koolla oleva nuoriso oli, josta koitui hilpeyttä seurusteluun ja iloinen mieliala kuvastui terveillä ja nuorekkailla kasvoilla. Muistikirjaansa kirjoitti vihamies:
2:si. Innostus on poistettava: sijaan saatava kyllästystä ja ikävää.
Lusifer jatkoi havaannoitaan kaiken iltaa, ja niin ilmestyi hänen kirjaansa seuraavat muistiinpanot: