Kadonnut lammas.
Omalla kyvyllään oli Iiska Simonen koonnut koko joukon maallista tavaraa. Isältään ei ollut saanut periä yhtään mitään sellaista, joka on ruumiista irti pääsevää. Jumalalla niinikään ei Iiskan kokoamishommissa ollut mitään osaa. Sillä kun Isämme huomasi, että mies tarkoituksiinsa mieluimmin käytti niitä keinoja, joita helvetin valtakunnassa mielihyvällä katseltiin, jätti Hän surulla miekkosen oman onnensa nojaan neroansa koettelemaan ja vapaasti pyrkimään siihen suuntaan, kuin tätä itseä parhaiten halutti ja huvitti.
Usein, ja se tapahtuikin hyvin usein, kun Simonen oli jumalisella tuulella, tunnusti ja kehuskeli hän, että Jumala oli siunannut hänen yrityksiään. Vaan kirjanpitäjä siellä ylhäällä merkitsi juuri näistä Iiskan kehumisista hänen kontolleen elämänkirjassa raskaan tekosynnin — jokaisesta kerrasta erikseen. Siellä, näettekös, pidettiin kauheana rikoksena sitä, että Simonen väitti Jumalan olleen osallisena hänen rikkauksiensa kokoamisessa. Nämät rikkaudet oli etupäässä säästetty työväen oikeutetuista palkkaosuuksista, ilkeinä voittoina kaupassa, pienemmillä petoksilla, lainvarjolla, hienolla valehtelemisella ja etupäässä sillä uskolla, että omaisuuden kokoaminenkin sopii kyllä ihmisen varsinaiseksi elämäntehtäväksi.
Sydämmessään Iiska Simonen kyllä ajatteli ja ymmärsi, että koko omaisuus oli koottu hänen omalla hyvyydellään; mutta kun ihmiset enemmän näkyivät pitävän siitä, että antoi kaikista nerotöistä kunnian Jumalalle, päätti Iiska sen antaa, semminkin kun ei siitä ollut mitään todellisia menoja.
Kun Iiska vanheni, viisastui ja rikastui hän yhä; ihmiset ihailivat ja kunnioittivat häntä, kuten ainakin miestä, jonka toimia seuraa Jumalan mielisuosio. Iiska onnistui ja osasi olla niin ihmisten mielenmukaan, että melkein kuka tahansa olisi ollut valmis astumaan hänen housuihinsa ja antamaan siirtää omiin nimiinsä Iiska Simosen kontot — myöskin Jumalan luona. Sillä kun Simosen hiukset alkoivat harmaantua, kehuskeli hän yhä useammin ylhäisestä liittolaisestaan, kuinka tämä oli hänen toimensa siunannut y.m. ja niinpä, saadakseen yhä enemmän ihmisten mielisuosiota, jota hän janosi, sekä löytääkseen omalletunnolleen huokeahintaisen ja mieluisan leposijan, alkoi hän käydä kirkossa ja ripillä, auttaa pakanalähetystä á 10:— markan lahjalla vuosittain ja ravistaa päätä kaikille kotipitäjään valistuksenharrastusta koskeville keräyslistoille. Kun hän näin tuli enempi tekemisiin uskonnollisten laitosten ja asiain kanssa, alkoi hänestä itsestäänkin tuntua sopivalta ja mieluisalta ajatella oikein todenperään, että Jumala oli seoittanut itsensä hänen ansaitsemisyrityksiinsä. Muuten olisikin ollut vähän vaikea selviytyä omantuntonsa kanssa, joka melkein aina, kun silmä välttyi, nuhteli Iiskaa. Mutta kun saattoi ajatella, että Jumala oli ollut mukana joka yrityksessä liittolaisena, niin omantunnon suorapuheisia muistutuksia sopi pitää viekottelevan valheenisän pirullisena keinona: johdattaa Iiskaa epäuskoon ja epäilyksiin. Hän kilvoitteli voitollisesti tällaisissa tapauksissa ja hymyili riemuiten sisällisestä tyydytyksestä ja onnesta.
Nämät kamppailut tapahtuivat aivan samoihin aikoihin kuin hänen köyhimmät ja tyhmimmät asiatuttavansa rupesivat huomattavammin nurisemaan. Nämät olivat sellaisia ihmisiä, joille Luoja syystä tai toisesta ei ollut antanut minkäänlaatuista asioimisneroa ja joiden työtä, muidenkaan ihmisten mielestä, ei Jumala ollut siunannut edes tyydyttävillä —, ylellisistä tuloista puhumattakaan.
Nämät rupesivat ensinnä hiljaisuudessa napisemaan ja valittamaan, että Iiska Simonen "kiskoo ja kieräilee." Eivätpä ne tyytyneet edes siihen, että täällä maanpäällä koettivat taivuttaa ihmisten myötätuntoa puolelleen, vaan korottivatpa äänensä aina Jumalan luokse: toiset anoivat oikeutta, toiset vaativat kostoa lisäksi…
Jumala on pitkämielinen. Senpä vuoksi saavat kaikki kanne- ja asiapaperit Hänen luonaan aina maata hyvin kauan. Jos eivät riitatoverit maanpäällä voi mitenkään sopia keskenänsä, otetaan siellä vihdoin paperit esiin ja tutkitaan.
Niinpä ne kerran otettiin tutkittaviksi Iiska Simosenkin päälle tehdyt valitukset ja Iiskan omat kirjat.
* * * * *