Talonpoikaisia sekä muita sivistymättömiä ja köyhiä ihmisiä koettelee Jumala usein nälällä ja kalliilla ajalla. Sitävastoin rikkaita, varmoissa asemissa olevia virkamiehiä sekä muita parempia ihmisiä koetellaan paljon hienommilla ja ovelammilla keinoilla, niille kun on vähän vaikea saada toimitetuksi nälkää ja kallista aikaa.
Niinpä tahtoi Isämme kerrankin koetella erästä pappismiestä ja toimitti hänen luokseen yksiin aikoihin Varakosken patruunan ja Mäkiperän Eskon. Tämä patruuna oli yli pitäjän kuuluisa jumalattomuudestaan, Eskoa taasen mainittiin vahvaksi uskovaiseksi.
Varakosken patruuna oli hyvä toveri papin kanssa, maksoi tämän saatavat niinkuin hyvä kristitty ainakin, ja kävi usein pappilassa iltaa istumassa. Pappi taas pistäysi useammin Varakoskella kuin minkään talonpojan luona, tuli sieltä aina hyvällä tuulella ja kiitti Jumalaa siitä, että tässä sydänmaassa oli yksikin sivistynyt sielu, jonka kanssa voi seuraa pitää.
Kun Mäkiperän Esko mainittuna iltana tuossa 5 tienoissa astui pappilan kyökkiin, käytiin hänestä ilmoittamassa papille. Sieltä tultiin sen tiedon kanssa, että jos isäntä olisi niin hyvä ja menisi sinne renkituvan puolelle odottamaan siksi, kuin vieraat menevät pois.
Vaikka Esko olikin jumalinen mies, joka ei mielellään ajatellut pahaa papista, niin kuitenkin, kun hän renkituvassa sai kuulla, että rovastilla onkin vieraana Varakosken patruuna, meni hänen sieluunsa syntisiä ajatuksia. Kolmatta tuntia Esko siellä istui, ajatteli uudestaan ja yhä uudestaan näin: Jos minä olisin tuolla sisällä ja Varakosken patruuna odottelisi täällä renkituvassa, niin mahtaiskohan hänkin saada näin kauan odotella? —
Esko oli hiukan pisteliäällä tuulella kun vihdoinkin pääsi sisään. Pappi taas näytti olevan mitä herttaisimmalla päällä, kutsui oikein eteisestä kanslian puolelle, pani istumaan ovipieleen, yhteiseenkansaan kuuluvia kävijöitä varten asetetulle tuolille.
Esko asetti polvet ristiin, pani karvalakkinsa siihen huippuun, purasi mälliä — ja äkkäsi vasta siinä, ettei täällä ollut oikein sopivia sylkypaikkoja. Rovasti rupesi asioita kyselemään.
"Minä olen odottanut kolmatta tuntia", sano Esko siihen.
"Niin aivan… viipyi niin kauan tuo patruuna."
"Mitä sillä oli täällä tekoa? Puhuttiinko uskon asioista?"