"Patruunan kanssako?" nauroi pappi. "Eipä hänen kanssaan juuri niistä asioista kannata puhua."
"Onko se naurun asia?"
"Mitä se Esko nyt kaivelee? ennen siivo, vaatimaton ja jumalinen mies."
"Minä odotin kolmatta tuntia, ja jos teillä tuon patruunan kanssa oli vaan joutavia jaarituksia, niin…"
"Niin, mitä sitten?"
"Sitä vaan, kun ette meikäläisten kanssa koskaan viitsi niin pitkälle jutella autuudenasioista… Aina on teillä kiire ja esteitä."
"Vaan onhan minullakin oikeus puhua mistä tahdon ja seurustella kenen kanssa tahansa? Vai tahtooko Esko tuomarikseni ruveta?"
Ei Esko kehunut tuomariksi tahtovansa ruveta, tunnusti vaan alkaneen vähin käydä syntiselle aatamillensa, kun luuli patruunan ja kirkkoherran täällä joutavia lörpöttelevän sillä aikaa kuin hänen piti hukata kallista työaikaansa tuolla renkituvan puolella odotellen…
"Nämät puheet alkavat olla sitä laatua", kiukutteli kirkkoherra, "että sinun on paras lopettaa ja mennä tiehesi!"
"Suuttunutko olette?"