Maantietä, joka melkein otti kappaleen pappilan pihaa yhdeltä puolelta, meni kävellen opettaja Visulainen Jaakko Huttusen kanssa, joka oli Rutakkalan nuorisoseuran esimies. Visulainen tervehti täti-Mandalle.
"Kuka hän oli?" kysyi kirkkoherra.
"Ellen aivan väärin muista", sanoi Manda-täti muistelevan näköisenä, "niin oli hän opettaja Visulainen. Mutta mitä tekoa hänellä täällä olisi?"
Kirkkoherra arvasi:
"Kaiketi hän on tullut pitämään juhlapuhetta siihen juhlaan. Hänhän on niiden puhujia."
"Aivan varmaan!" huudahti Manda.
"Ja sellaisen matkan on tullut! Siinä pitää olla innostusta", ihmetteli rouva.
"Viisi peninkulmaa!"
"Emmekö mene kuulemaan mitä hänellä on sanottavaa?"
"Te voitte mennä, jos haluatte", sanoi kirkkoherra, "mutta minä en saata tulla ihmisten tähden. Joutuisivathan ne aivan pyörälle, jos kirkkoherransa nuorison juhlassa näkisivät."