"Kiitos, minä en katso mitään! Tässä saanen minäkin kohta astua pyykkiä pesemään työmiehen matammin rinnalle, ettei kenelläkään olisi aihetta kadehtia minua."
"Minä vaan tahdoin sanoa, että te kyllä saatte tehdä ulkomaa-matkan, mutta minun tehtäväni on ensi suvena oppia tuntemaan torpparini ja heidän elämänehtonsa."
Hän meni huoneesensa ja alkoi siellä edestakaisin kävellä.
* * * * *
Myöhemmin talvella, muutamalla hiihtoretkellä, ollessaan maalla osuivat kartanon nuori maisteri ja hänen toverinsa pistäytymään Pekan mökkiin.
"Onko tämä torppa vielä kartanon alle kuuluvia?" kysyi maisteri.
Pekka katsoi luihusti, syrjittäin seisovia herroja, joita ei näyttänyt huvittavan istahtaa. Akkakin jo loi kiirehtivän silmäyksen mieheensä. Pekka vihdoin virkkoi:
"Onhan tämä vielä… onhan siellä töissä oltu melkein yhtämyötään."
"Minä olinkin tuntevinani teidät", äänsi maisteri.
"Va-ai niin", hymyili Pekka.