Ja niin olette te valtanne kukkuloilla te valon väkevät vastustajat, te luulette että maailmassa on rauha, että köyhälistön ja velallistenne ja lampuotienne mökeissä kaikuvat ylistysvirret teidän viisaista toimenpiteistänne ja kohoilevat ihastuneet ihmetyshuudahdukset teidän rikkauksianne katsellessa.
Jos minulla olisi runoilijan taito ja osaisin vertauksilla puhua, niin minä sanoisin, että teidän rikkautenne ja teidän valtanne muodostavat suuren, pääsemättömän vuoren. Mutta jos minä olisin korppi ja osaisin ennustaa, niin sanoisin, että sillä aikaa kuin aarrevarastonne kasvaa, sen ilmattomassa sisustassa levenee mätä. Te kapuatte yhä korkeammalle vuorenne huippua kohti sen loistavaa pintaa, sen leveyttä ja korkeutta ihaellen, koskaan tutkimatta sen sisuksia ja yrittämättäkään poistaa siellä levenevää mätää. Ken lähelle uskaltaa tulla ja heikkoja puolianne paljastaa, sen palkatut kätyrinne ryöstävät ja vievät vuoristonne sokkeloihin, johon on monta menneitä, vaan harvoja takaisin palanneita. Ja siellä, siellä vallitsee uni, nälkä ja ilman puute luonnonlain rajattomalla voimalla.
Mutta eräänä päivänä mätä puhkaisee reijän valtanne loistavaan vuoreen, vapaa ilma tunkeutuu sinne sisään, uneksivat eläjät aukovat silmiänsä, oikovat jäseniänsä ja kiinnittävät katseensa sinne missä on reikä, josta ilmaa ja elämätä virtaa ja josta Jumalan vapaa aurinko loistaa. Vuosituhansia vangittuina olleet voimat murtavat itsensä vapaiksi ja te kukistutte kuin juurettomat puut. Te tulette näkemään sen ikuisen keväimen, jolloin valon voimat murtavat kaikki luonnottomat esteet, jolloin naisten kielet tulevat laulamaan sorrettujen vapautuksen ihanoita ylistysvirsiä ja anteeksi-annon ja veljeyden sointuvat sävel-luomat sulattavat teidänkin sydämenne ja osoittavat teillekin oikean tien elämän ikuiseen onneen. Silloin on se suuri huomen, jolloin väkivallan voima on vaan kauhea muisto ja ihmiskunta on ottanut omiintuntoihinsa kirjoitetun Jumalan lain ainoaksi ohjaajakseen, jolloin joukkojen murha on yhtä suuri synti kun miestappokin, ja jolloin henkinen murha on suurempi rikos kuin ruumiillinen. Silloin tekevät ihmiset maailman rauhan sen periaatteen vuoksi, että murha on raaka synti ja että ketään ei haluta murhata. Kukaan ei anasta keltään mitään, ei oikeuden varjolla enempää kuin suoranaisella vääryydelläkään. Silloin on valo valtias maan. Silloin hallitsevat ne voimat, jotka nyt ovat lapsina, joiden kasvamista kaikin voimin koetetaan ehkäistä, että pysyisivät pieninä, eivätkä koskaan kasvaisi suuriksi. Mutta samaten kuin Galilein maapallo "pyörii kuitenkin", samaten kasvavat nämät vesat, sillä niitä kasvattavat luonnonvoimat ja luomisen lait, ja niiden käyttäjänä on Jumala.
Sen pituinen on ylistysvirsi teidän kunniaksenne te valon nykyiset ja vastaiset vastustajat, joiden joukko on niin suuri ja valta niin mahtava ja vastustamaton.