Nyt oli Kanteleisenkin silmissä alkanut elää.
— Ja pääsette huokeammalla … ja saatte olla riippumaton.
— Niin.
— Mutta kaikki eivät voi ottaa asiaa tältä kannalta, muistutti
Kanteleinen.
— Siinähän se on! Täällä on keinottelija, täällä meidän rinnassamme, joka sokaisee silmät. Keinottelija! Mikkonen painoi kädellään sydämen paikkeille ja näytti pää kallellaan tuijottaessaan hieman hassulta.
— Niin se on, todisti Kanteleinen. Se on keinottelijavaisto, jota nyt on niin vahvasti kehitetty ja joka johtaa meitä etsimään hyvinvointia toistemme kustannuksella.
Hän innostui sanoessaan:
— Mutta ihmiset tulee kasvattaa löytämään ja tuntemaan yhteisetujen jättiläisarvot. Vain se voi hävittää keinottelun ja ohjata siihen käytetyn neron palvelemaan ihmiskuntaa.
— Ai-van tot-ta! huudahti Mikkonen.
— Ja sen näkee, jatkoi Kanteleinen, miten herkkiä ihmiset ovat vaikutukselle, kun vain sattuu koskettamaan oikeata jännettä. Nyt on alotettu Kyläsuon viemärityöt, eikä yksikään kylänmiehistä ole enää pyrkinyt jänistämään joukosta sen jälkeen, kun liittyi joukko sellaisia miehiä, jotka sitoutuivat viemään asian läpi, huolimatta siitä, pysyivätkö kaikki mukana vai ei. Saatte nähdä, siitä tulee Jokirannan siunaus.