— Lähteekö Miettinen?
— Lähtee. Täälläkös se, kun on parempiin rahanansioihin tottunut.
Olivat taas vähän aikaa vaiti.
— En minä lähde, sanoi Vihtori. Olen ajatellut, että jos sitä Kettumaatakin nyt ruvetaan asumaan, niin jos sais maapalan itselle. Ja tällä nevallakin tulee vuosikymmeneksi kuokkuu- ja ojaurakoita.
Vihtori kääntyi kummastellen ja kysyvänä Jaakon puoleen:
— Sinäkin, talon poika, ja menet.
— Talon poika, matki Jaakko vähän ajan kuluttua. Mitä siitä nykyaikana on iloa, vaikka onkin talon poika? Ilman saa tehdä työtä ja aina kärsiä kitua.
Vihtori ei ruvennut väittelemään, mutta sanoi vähän ajan kuluttua.
— Tule Kettumaalle. Ota kotitalosi palsta.
— En minä! Jaakko melkein ärähti. Nälkä siellä kuitenkin tulis. Ei se maanviljelys kannata enää, jos ei ole sivutuloja. Ja milläs minäkin niitä…