— Vai sitä.
— Ja nevalla käytiin. Ei ne työt tahdo oikein… Kuumiksi ilmoja porajavat.
Miehet, jotka jo olivat eri haaroille hajoamassa, pysähtyivät vielä juttelua jatkamaan. Saivat kuulla, että Varamäki oli jo ollut taas nevalle ojureita etsimässä.
— Ka!
Miehet jännittyivät. Se jo taas uusia ojia ja kuokkuja suunnittelee, vaikka on jo ennestään niin laajat suopellot. Me tässä vain odotamme viemärin valmistumista ensin, vaikka ei se millään tavalla estä meitä alottamasta.
… Ka! ajattelee moni ihmeissään, ei muuta.
Varamäki kertoo suonraivaussuunnitelmistaan. Joku siinä ohessa valittaa, ettei saa miehiä. Kyllä Varamäki oli saanut.
— Se on kumma, mumisee joku hampaisiinsa, aivan kuin huutokaupan jälkeen, jolloin joku mieleinen esine menee huutaja-kilpailijalle vähäpätöisen hinnanlisäyksen vuoksi.
Varamäki on lämminnyt.
— Siihen aikaan kun minä sain talon, odotin minäkin palkkojen halpenemista ja sitä, että kyllä työväen on pakko tulla kaupalle. Mutta ei ole tähän asti tapahtunut kumpaakaan. Ei mun ainakaan muu auttanut kuin pyytämään täytyi lähteä, jos halusi hyvää työmiestä ja palkka täytyi jättää sellaisten miesten itseensä määrättäväksi. Eikä se olekaan väärin. Niin pitääkin olla, ainakin mun mielestäni.