Hiihtäjä suuntaa latunsa yli joen, nousee toisella puolen Varamäen pihaan. Nuori emäntä tulee navetasta ja tapaa tulijan.
— Ka! Tuleeko opettaja meille … meidän tupaan, vai isänkö tupaan?
Hän sanoo isäksi miehensä isää.
— Iltaa, emäntä! En minä nyt teille tule, kiitos vain. Käyn katsomassa vaaria, sanoo Kanteleinen ja hyppää suksilta kättä tarjoten.
Emännän hymy sanoo: Vaariapa sinä katsotkin! Mutta ääneen hän virkkaa:
— Iltaa! Älä nyt, mun ovat käteni lapasiss' ja ne ovat likomärät.
— Ei sillä ole väliä.
— Eikö? Kastelee kätensä, niin kylmettyy kun on näin pakkanen.
— Ei kylmety, veri on vielä nuorta ja kuumaa.
— Johan se on kuumaa.