… Ja luonto heidän ympärillään nukkuu. He omistavat maan ja antavat sen uinua viljelemätönnä aivan kuin saituri, joka säilyttää rahojaan kirstunpohjalla, uskaltamatta niitä lainata elämää synnyttävään liikkeeseen…
— Tällaiseen elämään tyytyväistä nuorisoa olisi koulun mahdoton kasvattaakaan, — se olisi rikos! huudahti Kanteleinen, ja tunnolta vyöryi raskas paino.
Ajattelu jatkui.
… Mutta eikö koulu voisi luoda maanviljelijälle maallista ihannetta, jonka voima ja keskus olisi maan hedelmöittämisessä? Liikemiehellä on kiihottimena yritteliäisyytensä ja rikastumismahdollisuus, sosialidemokratisella työmiehellä mahtava luokka-yhteistuntonsa ja virkamiehellä ylennystoiveensa, mutta vanhoillisella maamiehellä ei ole mitään ponnistavaa kiihotinta.
… Ja kuitenkin, mitä elämää ja elämän edellytyksiä lupaakaan maa tulevaisuuden viljelijälle!…
Kanteleisen ajatus pysähtyi nuoreen Varamäkeen ja hieno valoviiru alkoi pilkistää hänen mielikuviinsa.
… Siinähän on esimerkin mies! Hänellä on maallinen ihanne: Kyläsuo. Ja vielä peritty ihanne. He molemmat ajattelevat Kyläsuota kuin tiedemies tutkimusaihettaan, — ja uskovat siihen.
— Uskovat!
… Se onkin pääasia.
Mikkosen navetta tuli tähän täydennykseksi. Siihen taloon tuotti karja todellakin elämäniloa…