Kanteleinen puheenjohtajana havaitsi nämä mielialan laskeutumisen merkit. Nähtävästi sen huomasi Varamäkikin, sillä hän lopetti lausuntonsa vahvasti hikoillen. Kanteleinen teki nopean ehdotuksen: koska paikalla, hänen havaintonsa mukaan, ovat kaikki kylän isännät ja kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Kyläsuon ojittamiseen on viipymättä ryhdyttävä, hän ehdottaa, että kohta valitaan toimikunta, joka ryhtyy käytännössä toteuttamaan suurta asiaa.
Vasara nousi.
— Vastustaako kukaan? Ellei, on tämä päätös kaikkiin läsnäolijoihin nähden sitova.
Huoneessa on aivan hiljaista.
Vasara putoaa.
Liikahdetaan vapautuneesti, ja useampain miesten kasvoilta loistaa tyytyväisyys. Ainoastaan muutamia arempia katsellessa näkee niiden ilmeessä hajamielisen pelästyksen hätääntymismerkit. Muuten yleinen, kaikki voittava tunnelma tuntuu lujalta ja vakavalta.
… Tämähän on niin yksinkertaista ja selvää! on tunnelma sanovinaan.
Agronomi Peltomies juttelee Mikkosen ja Kanteleisen kera eräässä nurkassa, ja toisia kuuntelee ympärillä. Hän kertoo aikovansa asettua asumaan tänne Jokirannalle … on sitä varten jo talonkaupoissakin ollut. Hänessä ovat vielä jälellä pitkän esitelmän aiheuttaman uupumuksen merkit. Äänen värähdellessä hän hiljaa kertoo, syvissä silmissä onnentuntoinen hymy:
— Minä olen saanut puhua niin paljo henkisesti kuolleille ihmisille… Nämä täällä ovat ilmeisesti tähän minunkin asiaani nähden heräämistilassa… Tässä oli tänä iltana ihmeellinen henki, minä tunsin sen.
— Hm.