Minkä kohteliaisuuden junkkari aikoi sanoa herra Eerikille, ei käynyt selville, sillä pari nihtiä tarttui häntä, itseään junkkaria, samassa toinen toisesta käsipuolesta, ja ohjasi hänet linnan esipuolelle, missä oli päällikön omat huoneet. Heidän mentyään remahti linnantuvassa vallaton nauru, johon herra Eerik otti sydämestään osaa. Junkkari oli taasen keskellä päivää ryypännyt itsensä tukkihumalaan ja nihdit olivat ainoastaan noudattaneet hänen omaa määräystään, jonka mukaan heidän tuli joko hyvällä tai väkisin saattaa hänet omiin huoneisiinsa, niin pian kuin hän juovuksissa ilmestyi niiden ulkopuolelle toikkaroimaan. Palattuaan kertoivat sotilaat vääntäneensä junkkarin sänkyyn, mihin hän oli jäänyt kuorsaamaan. Naurettiin jälleen ja kerrottiin kaskuja entisistä samanlaisista tapauksista.
Iltahämärissä heräsi Tuomas-herra selvänä miehenä ja ryhtyi jälleen tavallisella kovakouraisuudellaan johtamaan linnan puolustusta. Piirittäjät olivat ammuskelleet koko päivän, mutta saamatta aikaan edes niin paljoa, että olisivat junkkarin unestaan herättäneet, kuten sotilaat nauroivat. Nyt hän oli herännyt omia aikojaan ja kutsutti aterialle käydessään herra Eerikin luokseen.
Kokonaista toista tuntia viipyi herra Eerik junkkarin puolella. Kun hän palasi takaisin linnantupaan, huusi hän rentoillen:
"Hei miehet, tänä yönä tehdään uloshyökkäys ja minä ja herra Frille tulemme mukaan. Ja sitten sitä tapellaan, niin että maa vapisee ja taivas naukuu."
Hän heitti varottavan silmäniskun toveriinsa ja ryhtyi sitten iloisesti juttelemaan sotilasten kanssa, jotka nyt suhtautuivat häneen kokonaan toisella tavalla kuin ennen. Palattuaan herra Frillen luo, virkkoi hän tälle kahdenkesken: "Olemme pääsemässä junkkarin suosioon ja se on ensimäinen askel kohti vapauttamme. Syödessäni yhdessä hänen kanssaan latelin minä hänelle valheita suut silmät täyteen ja mustasin Kustaa Eerikinpoikaa niin, että junkkari oli koko ajan yhtenä naurunhörinänä. Olen kuitenkin varma, että hän vielä tällä kertaa antaa pitää meitä silmällä taistelun kuluessa. On siis viisainta, että me olemme tappelevinamme kuin pienet paholaiset. Vasta seuraavalla kerralla puhallamme toisenlaista pilliä."
Herra Frillelle tuntuivat vasta nyt selvenevän toverinsa tarkotukset.
Sen johdosta ei hän kuitenkaan osannut muuta kuin huudahtaa:
"No olet sinä koko kettu!"
Mutta herra Eerikin ajatukset työskentelivät kiihkeästi hänen omissa suunnitelmissaan. Kasvot elehtivät vilkkaasti, samalla kuin hän puoliääneen mumisi:
"Nyt olisi vain uloshyökkäyksen aikana saatava sana ystävillemme, että he tietäisivät olla valmiina, kun me seuraavan kerran teemme hyökkäyksen linnasta. Mutta milloin tehdään tämä seuraava uloshyökkäys? Olisi saatava aikakin heille ilmotetuksi. Ehkäpä saankin junkkarin houkutelluksi uuteen hyökkäykseen jo ylihuomeniltana. Ja miksen saa, kun panen kaikkeni liikkeelle. Mutta se sana, se sana… miten saada se piirittäville välitetyksi?… Ahaa!"
Hän kääntyi äkkiä sotilasten puoleen ja puhui huolettoman pauhaavasti: