Savupirtin ikkunaluukku oli työnnetty puoleksi auki, päivä pistihe siitä sisään ja valaisi yhdestä hongasta veistetyn pöydän, jonka ääressä kaksi miestä istui aterioimassa. Pöydän toisessa päässä leipoi rotevatekoinen, nuorenpuoleinen nainen piirakoita ja orteen ripustetussa pärekopassa, jonka nainen jauhoisilla käsillään tavan takaa tyrkkäsi heiluvaan liikkeeseen, äänteli pienokainen. Kahden varttuneemman lapsen äänet kaikuivat pihalta, jossa he touhusivat kelkan kanssa.
— Eikö siellä Eimisjärvellä päin ole vihollisista mitään kuultu? kysyi nainen luoden miehiin katseensa.
— Ei ole sota tuntunut siellä enempää kuin täällä Konnunniemen puolellakaan, vastasi miehistä lyhyempi ja hartiakkaampi.
— Kiihtelysvaaran pappi kertoi minulle kynttelinpäivän aikana, että joulun tienoissa on tehty aselepo, mainitsi pitempi miehistä, joka istui isännän paikalla pöydän päässä. — Eikä ole kuulunut, että sitä olisi vielä purettu. Äijillä on ollut kuulemma Pietarissa muuta hommaa, etteivät ole joutaneet sotimaan. Pietari-vainajan tytär kuuluu kiepauttaneen itsensä keisarin istuimelle ja siitä lie riittänyt kaikenlaista jälkiselkkausta.
— Kuulin siitä minäkin jo muutamilta Korpiselän miehiltä, jatkoi toinen. — He kertoivat saaneensa tehdä valankin uudelle keisarinnalleen. Heillä on siis jo kolmatta kertaa akanpuoli keisarina sitten isonvihan. Tämä nykyinen on nimeltään Elisapetti.
— Jospa nyt syntyykin pian rauha, kun naisihminen on päässyt keisarin istuimelle, arveli emäntä.
— Akkaväkeen ei ole luottamista senkään vertaa kuin miehiin, naurahtivat miehet. — Niiden mieli heilahtaa niin helposti tuulten mukaan.
Miehet lopettivat ateriansa, johon oli kuulunut karkeata leipää, pari uunissa paistettua oravaa ja ohrapuuroa sekä piimää. He nousivat pöydästä ja pitempi arveli:
— Kaipa tässä nyt jaksettaneen karhunpesälle hiihtää. Siellä onkin mainio keli.
— Kun vähän varrotte, niin joutuvat nämä piiraat eväiksenne, että jaksatte sieltä takaisinkin hiihtää, virkkoi emäntä.