Heti jälestä lähti toinenkin reki liikkeelle. Siinä istui marski ja hänen rinnallaan Gröning, joka hänkin, samoinkuin koko talonväki, ihmetteli, mikähän tuon ensi reen päämäärä mahtoi olla. Hän oli tosin marskin käytöksestä ja puheista ruvennut aavistelemaan, että hänen lankomiehensä ja aatelisneiden välit olivat kääntyneet hullulle tolalle, vaan koko asianlaitaa ei hän vielä älynnyt. Kotvasen ajoivat molemmat reet peräkkäin, vaan kun ehtivät tienhaaraan, mistä talvitie vei suoraan Turkuun, näki Gröning kuomureen kääntyvän mantereelle päin, sille tielle, jota he juuri äsken marskin kanssa olivat tulleet. Siihen asti oli marskikin ääneti istunut. Nyt hän asettui makaavaan asentoon reessään, ja virkkoi:
— Pidä huoli, Gröning, että vauhti pysyy hyvänä, minä tahdon nukkua hetkisen. Turussa emme heti jouda nukkumaan, siellä kuuluvat Suomen herrat neuvottelevan, kuka on tuleva Suomen käskynhaltijaksi, ja me tahdomme siitä myös jonkun sanan sanoa.
— Siksi siis on näin kiire Turkuun?
— Vielä muistakin syistä on kiire, poikani. Meidän täytyy siellä vielä tavata eräs sulhasmies, joka komeasti kuuluu seurueineen asuvan Turun linnassa, täytyy pitää huolta, ettei hänen kesken sieltä tarvitse lähteä. Vaan nyt me nukumme.
Marski painautui turkkeihinsa reen pohjalle ja kuorsasi jo hetkisen kuluttua. Vaan nuori kirjuri oli hänen puheistaan ymmärtänyt sen, minkä jo oli ennakolta melkein aavistanut. Ja hän mietti itsekseen, siinä ulappain jäitä pitkin ajellessaan:
— Ai, ai, lankomies, sinä et taida olla omalla asiallasi, kun »me»
Turkuun ehdimme. Oma syysi, et uskonut kun sanoin: väärällä tolalla!
Vaan sääli sinua on, jos nyt jo hirteen joudut, sääli hilpeää miestä!
Ja hän mietti siinä kauan itsekseen, tekisikö hän rikoksen isäntäänsä vastaan, jos antaisi pienen viittauksen ja varotuksen lankomiehelleen ja lähettäisi hänet kiireimmän kautta Ruotsiin takaisin. Olisikohan siitä jälestäkäsin omatunto paha?
— Hm, mitä se tämä kaikki minuun kuuluu, pelastakoon mies niskansa miten voi, päätteli hän vihdoin. — Vaan jos paikalle satun, niin senverran toki sukulaisuuden vuoksi hänelle sanonen, että: nyt luiki jalkoihisi ja pysy kaukana tästä maasta!
IX.
Talvisia retkiä.