— Hyvä pää, iloiset lopettajaiset, vakuutti Hieronymo toverilleen häntä olalle taputtaen. — Pidetään kestejä tässä linnassa, kunnes hedelmä on kypsynyt putoamaan puusta, kunnes Kuitian herra on valmis laittamaan häitä. Vielä hän ei ole tullut kotiinkaan, meillä ei ole kiirettä. Ja sittenkin tarvitsee hän kai muutamia päiviä saadakseen kiroilla ja sadatella, — miksikä häntä hätäyttelisimme! Odotetaan rauhassa, kunnes herttuan ja leskikuningattaren kirjeet, tytön ja rouvan kyyneleet ja välttämätön pakko ovat tehneet vaikutuksensa. Silloin vasta iskemme käsiksi, silloin vietetään häät ja juodaan Kuitiassa Flemingin olusia, — hei vain!

Vaan tuo nuori ruotsalainen oli vieläkin hiukan epäilijä.

— Noinko varmaan uskot marskin sulle nyt tytön antavan? kysyi hän. —
Muista, miten itse olet häntä sydämmiköksi kuvannut.

— Olkoon sydämmikkö, hänen täytyy taipua, katsos, mullahan ne ovatkin nyt nuorat käsissäni. Vai luuletko hänen mieluummin häpäsevän nimensä ja sukunsa, — ei, poikani, maltahan vielä hetkinen, kunnes Flemingin talossa rupee kiire tulemaan ja hänen nimensä juorujutuissa kulkee läpi maailman, — hän tulee itse häitä tarjoamaan!

Koko maailma oli muuten jo hyvällä alulla puhumaan tuosta jutusta, johon Flemingin nimi sekaantui, sen tiesi Hieronymo ja hän piti kyllä itsekin huolta, että maine levisi. Aina uudessa seurassa oli hän valmis kertomaan, millä asioilla hän täällä liikkui ja kuinka hänellä oli varmat toiveet, eikä hän vähän tuttavallisemmassa piirissä pitänyt tarpeellisena salata, »kuinka hullusti se oli sattunut käymään». Sitenpä jo kuiskuttiinkin Flemingin neiden asiasta aatelispiireissä, siksi sille nauroivat porvarit ja palkolliset sille hihittivät. Tämä ei voi olla asian ratkaisuun vaikuttamatta, hedelmä on kypsymässä.

— Entäpä jos marski pakottaa tytön kieltämään kaikki, jos sinun oikeutesi väitetään valheeksi?

Puoleksi piloillaan tuo epäilevä nuorukainen näin vielä kiusasi
Hieronymoa. Vaan tämä remahti nauramaan.

— Ei, kuule veli, pakollakin on rajansa. Kuitian Klaus voi riehua ja raivoilla, voi syöstä sappea ja myrkkyä, vaan tehtyä hän ei saa tekemättömäksi, vaikka kiukkuunsa kuolisi. Mutta sekään ei olisi hänelle terveellistä. Ja sitäpaitse, tyttö ei ole ainoastaan vallassani, hän on puolellani.

— Heijaa siis, sen tytön kunniaksi juokaamme!

— Ja kaikkien tyttöjen, — nyt lauluksi pojat: