He olivat ajaneet oijusteitä rannikolle Maskun pitäjän kautta, pohjoispuolitse Naantalin vanhan luostarikylän, ja laskivat nyt aamun vaietessa salmen yli Merimaskuun, — hyvin tunsi Hieronymo monilta retkiltään nämä tiet ja osasi vältellä valtamaanteitä. Eikä heitä kyläpaikoissakaan ollut kukaan huomannut, ihmiset nukkuivat vielä ja elävää näkemättä he pääsivät aavemmankin meren partaalle. Mutta siellä täytyi jo lepuuttaa hevosta, joka rupesi uupumaan. Saariniityn ladosta haki Hieronymo heinäsylen, antoi hevosen haukata hetkisen, — kauan ei maltettu. Ja taas he painoivat länttä kohden. Keli kesti, saaret siirtyivät jälelle ja näkymättömiin häipyi manner. Päivemmällä tapasivat he tiellään useita suuria railoja ja iltapuoleen heidän täytyi poiketa muutamaan taloon Velkuan saaristossa, tiedustelemaan matkan turvallisuutta, syöttämään hevosta ja itsekin ravintoa saamaan.
— Minne vieraat kulkevat? — siihen tavalliseen kysymykseen, joka aina ja harvoin kuljetuilla teillä varsinkin on matkustajaa vastassa, saivat pakolaisemmekin nyt vastata ja Hieronymo oli jo edeltäkäsin varustautunut siihen rauhallisesti vastaamaan:
— Kotiin Ahvenaan, — niinkauan kuin tässä vielä keliä riittää. — Ja hän koetti olla hyvin kodikkaana Yläneen vuokraajan väljässä juhlapuvussa, vaan Annan oli oudompikin liikkua lainamekossaan.
— Vai ahvenalaisia, mistä sieltä?
— Kastelholmasta, leskikuningattaren kartanoväkeä. Palaan Suomesta, naimasta.
— Hoo, siinähän onkin näppärä nuorikko!
— Pitäspä sen olla, ettekö tunne Kankaisten sievimpiä tyttöjä?
— Eipä ole nyt äsken käyty Kankaisissa. Milloin te jo tästä sinne matkustitte?
— Johan siitä on toista viikkoa … kulin Turun kautta silloin … vaan nyt täytyy kiirehtiä suorinta tietä kotiin, kun kevät rupesi näin joutumaan.
Saaristolaiset eivät epäilleet mitään, kulkihan siitä aina meren poikki kaikenlaista väkeä, mikä milläkin asioilla, Hevonen sai ruokaa, matkustajat myöskin, ja illan suussa hankkiusivat nämä taas taipaleelle. Jäitten kestävyyttä saaristolaiset kyllä epäilivät, mutta olihan siitä eilen vielä kulkenut Turusta palaavia ulkosaaristolaisia ja tyyni oli ollut ilma… Iniön aukko oli ainakin vielä kuljettavassa kunnossa.