— Vaan mitenkä joutui äitini sitten ylimyspiireihin, niin, Maunu-isä, tiedänhän minä sen, mutta kuinka saattoi suomalainen porvaristyttö joutua kuninkaan hoviin?
Tästä juuri oli Anna niin kauan halunnut lähempiä tietoja ja odotti nyt jännityksellä vastausta. Vanha pappi viivähti hetkisen.
— Niin, mitenkä, puhui hän sitten verkalleen, — äitisi oli nuori ja perintöprinssi Eerik Kustaanpoika oli pulska ritari; hänen uinailevat silmänsä lumosivat useamman kuin yhden nuoren neitosen, sekä ylhäisen että alhaisen. Prinssi oli pohjoisportilla usein nähnyt kauniin tytön ja iskenyt silmänsä häneen; ja prinssistä tuli kuningas ja kuninkaan mieltyminen kävi nuorelle tytölle vaaralliseksi. Agda joutui hoviin. Eerik kuninkaan hovissa oli paljo naisia, eri säätyä ja syntyperää, eri asemassa ja arvossa, vaan korkeinna kuninkaan suosiossa oli niistä Agda, »Caritas», lempeys, joksi kuningas häntä lempinimellä kutsui. Kerrottiin Eerik kuninkaalla olleen aikomuksen tehdä suomalaisesta porvaristyttärestä Ruotsin kuningattaren, vaan se kunniapaikka jäi kuitenkin ruotsalaiselle soturintyttärelle… Hän oli sillävälin Tukholman torilla nähnyt Kaarina Maununtyttären, joka uuteen liekkiin sytytti hänen levottoman lempensä ja intohimonsa.
— Hän hylkäsi äitini? kysyi Anna kuiskaten.
— Niin. Vaan hänen suosionsa tätä entistä »lempeyttään» kohtaan säilyi sittenkin. Agda Pietarintytär ei jäänyt elämään siihen hyljättyjen hovinaisten joukkoon, joka yhä edelleen Tukholman linnassa kuninkaan ympärillä liehui, piti juominkeja ja vietti iloista elämää. Isäsi oli myöskin siihen aikaan Tukholman hovissa, kuninkaan hovijunkkarina, ja hän oli jo aikusin oppinut pitämään arvossa Agdan kainoa mieltä. Kuninkaan suostumuksella ja välityksellä he menivät naimisiin ja Agdasta tuli siten Fleming-suvun vanhimman haaran emäntä.
— Ja silloinko isäni muutti takasin Suomeen?
— Ei heti. Ne olivat levottomia aikoja, Eerik kuningas kävi synkäksi ja hurjaksi, useimmat hänen kannattajansa luopuivat hänestä ja menivät hänen veljiensä puolelle. Vaan Jaakkima Fleming pysyi uskollisesti kuninkaan luona, — kunnes tämä kukistui. Juhanan tullessa hallitukseen laskeusi Eerikin viimeisiltä ystäviltä suosion päivä, isäsi muutti tänne Kuitiaan äitisi kanssa ja tänne hän pian kuolikin, samoihin aikoihin kuin sinä synnyit.
Elina oli tämän keskustelun ajalla tullut kirkosta, vaan pysähtynyt, huomatessaan mistä toiset puhuivat, syrjemmäs, vuokkosia poimimaan. Nyt, kun keskustelijat näkyivät istuvan äänettöminä, tuli hän kumminkin lähemmäs ja ehdotti Annalle, että he lähtisivät paluumatkalle. Oli alkanut puhaltaa selällä ja Elina oli levoton saadakseen nostaa purjeen ja ohjata tuulessa köykästä alusta.
Anna nousikin lähteäkseen, vaan vielä hän kumminkin kirkkoherralle jäähyväisiä heittäessään pysähtyi ja kysyi:
— Tapasitteko usein äitiäni täällä Suomessa?