— Kuinka kehtaattekin tulla eteeni te, jotka olette nousseet minua ja esivaltaa vastaan? Vastatkaa jos voitte, mitä oikein tahdotte?
Miehet olivat vakavan ja päättäväisen näköisiä, eivät enää niitä sopuisia, nöyriä talonpoikia, jotka ennen olivat linnassa hänen puheillaan käyneet. He olivat tulleet talonpoikain suuresta leiristä Joroisista, näyttivät tuntevan arvonsa ja vastasivat suorasukaisesti:
— Linnaleirin vaadimme pois, knaappien verovapauden lopetettavaksi, ja huovit herrojen elätettäviksi. Teitä vastaan emme ole tahtoneet nousta, emmekä esivaltaa vastaan, mutta marskin valta on kukistettava!
— Ja tekö sen muka kukistatte, te muikunpyytäjät —, hullusti teidän käy, varoitti vanhus vielä tuttavallisesti. — Ja minua vastaanhan te hyökkäätte, esivalta on tämän linnan minun käsiini uskonut.
— Me haemmekin toista, parempaa esivaltaa…
— Ja mistä sen löydätte? Minne aiotte…?
— Viipuriin.
— Ja mikä hiton esivalta teillä siellä on? Sama kuin täällä, — teidät nujerretaan!
— Siellä kuuluu olevan se entinen kuninkaanpoika, ilmoittivat nyt talonpojat, heittäen sen tietonsa esille vankimpana tukenaan. — Hänelle menemme nyt avuksi ja hänet huudamme siellä kuninkaaksi!
— Mikä kuninkaanpoika se Viipurissa on, kuningashan on Puolassa poikineen…