— Talonpojat ovat tietääkseni joutuneet tappiolle joka taholla, pohjoisessakin, sotaväki on kaikkialla voittanut. Mutta juuri siksi olen kauhistuneena ja typertyneenä tuosta hirmuisesta, tarpeettomasta verenvuodatuksesta tullut teitä rukoilemaan: älkää salliko tuon verenvuodatuksen jatkua, älkää antako voittaneen sotaväkenne surmata syyllisiä syyttömäin mukana, julistakaa anteeksianto…
Näitä nuoren papin taivuttavia rukouksia tuskin enää ruokapöydän ympärillä kuunneltiin. Siellä oli itse tuo hänen tuomansa uutinen talonpoikaisten nuijamiesten kukistumisesta vallannut niin suuren mielenkiinnon, että koko keskustelu herrain kesken keskittyi siihen. Mutta saattoiko siihen uutiseen uskoa, tiesipä, mikä tämä haihattelevana esiintyvä pappi on miehiään ja mihin hän tähtää.
— Miksei olisi Götrik Fincke itse lähettänyt meille pikaviestiä voitostaan, epäili aina epäluuloinen Pertteli herra, ja hänen veljensä Mauno säesti:
— Ei Götrik ole sellaisissa asioissa hidas…
— Mutta hän ei tiettävästi itse ollut mukana Suur-Savon taisteluissa, rampa ja raihnainen mies, selitti Ivar Tavast, joka Fincken hyvin tunsi. — Ja hänen alapäällikkönsä ovat tolhoja…
— Kenties täytyy Knut Kurjen sittenkin lähteä sinne asioista oikeaa selkoa ottamaan, esitti jo Jäppilän herra.
Silloin kääntyi Klaus Fleming, joka ääneti oli kuunnellut herrain porinata, taas tuikeana keskilattialla, ikäänkuin vastausta odottaen, seisovan, syväsilmäisen papin puoleen ja kysyi ärjäisten:
— Mitä oikein on tapahtunut siellä Savossa ja siinä Mikkelin taistelussa, kerro selvästi kaikki, niin että voimme päättää valehteletko!
Iloisena, että pääsi taas varsinaista asiataan ajamaan, kertoi nyt Mikko, mikäli hän tapausten menoa oli ymmärtänyt, talonpoikain etenemisen Juvalle ja Sääminkiin asti, heidän peräytymisensä sieltä, kertoi talonpoikain hajaantumisesta ja jäännösjoukon sulkeutumisesta Mikkelin pappilaan. Täällä pappilassa ja kirkonmäellä harjoitetut verityöt kuvasi hän sillä kauhulla ja vavistuksella, joka vieläkin hänen mieltään vatvoi ja joka oli hänet pakottanut tälle retkelle. Mutta siinä marski taas äkkiä ja kärsimättömänä keskeytti hänet ja karjaisi tiukasti:
— Tuon jo kerroit äsken. Jos juttusi on tosi, ovat asiat Savossa hyvällä kannalla. Mitä siis oikeastaan väität ja ruihnaat?