— Tuskin pehmennee, epäili Apaja. — Mutta koetetaan vielä valituspaperilla, en pane vastaan, tässähän meillä nyt on kirjamieskin ääressä!
Alakuloisina ja heikoin toivein ryhtyivät erämaan miehet harkitsemaan vieläkin uuden valituksen tekoa, ja ennen kaikkea päätettiin koettaa yhä vakuuttaa Klaus Flemingille, että erämaa nääntyy linnaleirin alle. Mikko muisti Turussa kuulleensa, että marskin puoliso, Ebba-rouva, joka oli armelias ja hyvänsuopa ihminen, oli joissakin tapauksissa puolustanut hätääntyneitä talonpoikia, ja päätti senvuoksi vedota häneenkin.
Miehet valittiin siis lähtemään pitkälle matkalle vielä kerran yhteistä asiaa ajamaan, ja Mikko, jolla oli kirjoitusvehkeet mukanaan, kävi jo sinä yön seutuna päresoihdun liehuvassa valossa laatimaan mielestään vakuuttavaa ja voimakasta valituskirjaa uusien seurakuntalaistensa puolesta.
Kyti siis taas pieni toivon kipinä metsäkyläläisten mielissä, kun uusi kappalainen seuraavana aamuna nousi venheeseen, jatkaakseen tyyntyneempää selkää pitkin matkaansa Rautalammen kirkolle, ja talonpoikain lähettiläät samaan aikaan soutivat etelään päin uutta valituskirjaansa perille viemään. Hauras oli se toivo ja heltymätön vihan sappi sydämessään silmäilivät isännät taas niitä hyvin syötettyjä ryttäreitä, jotka, joutilaina vetelehtien, ylempää ahteelta ihmetellen katselivat nuottarannalta eri tahoille hankkiutuvia matkueita.
Papin venheestä jäi nyt toinen soutaja rannalle, — Erkki Pentinpoika sai taas pitkien vaiheiden jälkeen jäädä rakkaaseen Kelalaansa raatamaan kotoisilla halmeilla. Mutta hänen ja nuoren papin välillä oli kuljetun taipaleen varrella punoutunut luja ystävyyden liitto, Erkki oli hintelää kaupunkilaispoikaa koko matkan kuin holhottiaan hoivannut ja virkkoi tälle vielä vesirajassa erottaessa:
— Jos sinulle milloin taas matka tulee ja saattomiestä tarvitset, tässä on silloin lähtijä.
— Kiitos, Erkki, virkkoi nuori pappi puristaen uuden ystävänsä kättä. — Lupaukseesi luotan. Ja jos täällä käy ahdistus teille ylivoimaiseksi, jos mielistä katkee maltti, niin hiihdä kirkolle, kerro minulle, neuvotellaan yhdessä…
— Tuohon käteen, — tervennä mene!