Tuokion kuluttua rupesi jo pihalta kuulumaankin tuttuja, iloisia ääniä. Siellä kuului Kerttu-äiti, palaten markkinoilta, kaaliksiaan myömästä, rattoisasti rupattelevan Mikko-pojan kanssa, joka siis jo oli saapunut iltapäiväkäynnilleen. Ja olihan siellä vielä kolmaskin tarinoimassa, Mikon pappistoveri ja hyvä ystävä Eero Markonpoika, joka häntä usein, kirkon asioista innokkaasti keskustellen, saatteli Aningaisiin asti.
Jo kuuluivat rupattajat astuvan tupaan ja nuori, sileäksi ajettu, vilkaseleinen pappi tuli vanhusta ikkunapöydän ääreen tervehtimään.
— Terveisiä markkinoilta, isä, sieltä me jo äidinkin kotiin toimme, virkkoi hintelämpi tupaan tulleista nuorukaisista. — Kaalit on menneet hyvin kaupaksi!
— Hyvä on, poikani, mutta kerroppas nyt päivän kuulumiset, että saan tähän pistää Olavinlinnaa varten tuoreita uutisia.
— Vai Juhanalle kirjettä kirjoitat. Niin, nämä Maarian markkinat ovat tänä vuonna tavallista suuremmat, maalaisia on paljo kaupungissa. Kerrotaanpa itsensä marskinkin saapuvan nyt Turkuun tiloiltaan Uudeltamaalta, missä hän kiireellä on rakennuttanut itselleen yhä uusia sotalaivoja. Monet markkinamiehet kuuluvat aikovan taas pyrkiä hänen puheilleen, — valituksille, tietysti.
— Vai sotalaivoja, matki ukko, Mikon toveriakin, reipasta, tanakkaa miestä, tervehdittyään. — Mutta lieneehän toki vielä rauha maassa?
— Rauha on vielä, mutta kuinka kauan, sitä et osaa sinä, isä, kirjeessäsi Juhanalle taata. — Nuoret papit olivat istahtaneet ukon ääreen arkun kannelle ja eräänlainen alakuloisuuden ilme näytti, ehkäpä jälkimuistona heidän äskeisestä keskustelustaan, varjostavan molempain nuorekkaita kasvoja. — Kuohuntaa kuuluu joka taholta, paukahtaakin voi minä hetkenä tahansa.
— Mitä kuohuntaa se nyt taas on? kysyi Martti, jonka vanhat sotaveret vilkastuivat.
— Sitä vanhaa vain. Puolasta tulee kuningas Sigismundilta ehtimiseen tänne määräyksiä, ja toisia, vastakkaisia, tulee Ruotsista, Kaarlo-herttualta. Joka asiassa yhä isketään ristiin. Kaarlo-herttuan lähetystölle, jonka oli tarkoitus saada täällä kiinteämpi järjestys toimeen, antaa marski palttua. Hän julistaa noudatettaviksi Puolan käskyt, jotka hän on sieltä itse hankkinut, ja hallitsee täällä siten kuin itsevaltias. Sotaväkeä, jota pitäisi kansan kurjuuden vuoksi vähentää, hän yhä lisää, hän varustautuu kuin sotaan, vaikka ryssän kanssa juuri on rauha tehty, rakentaa laivoja ja korjaa linnoja, — ja Ruotsissa tekee herttua samoin. Tietysti siitä kerran paukahtaa!
— Omain miesten kesken, huoahti Marttikin nyt hiukan raskaasti.