— Oliko niitä paljo?
— Paljo, monta sataa miestä; niitä tuli hevosilla ja suksilla. Outoja miehiä, kaikki aseissa…
Pappi oli edelleen kovasti järkytetty. Hän oli yön ja päivän halki yhtä painoa ajanut linnaan ehtiäkseen ja eli vieläkin sen kotipappilassa saadun pelkonsa vallassa, vaikka jo istuikin linnan paksujen muurien turvissa. Hänen äänensä värähti aina, kun hän joutui kertomaan noista rajuista, parrakkaista miehistä, ja hänen silmänsä pälyilivät hätääntyneinä ympärilleen.
— Ne täyttävät nyt kaikki Savilahden talot ja uhkaavat tulla tännekin … huohotti rovasti.
— Vai tänne, matki Götrik hiukan hymähtäen.
— Ja sitten Viipuriin, niillä on suuret tuumat…
— Mitä ne teille siellä pappilassa oikein tekivät, uteli linnanherra edelleen. — Pitelivätkö ne teitä pahoin?
— Eivät toki pahoin pidelleet … pappia, vastasi rovasti vallan loukkautuneena. — Ensiksi tuli heitä puolenkymmentä aivan siivoina miehinä pappilaan luettamaan minulla erästä ruotsinkielistä kirjettä, jonka olivat siepanneet muutamalta vangitsemaltaan marskin airuelta…
— Vai ovat vanginneet marskin airuen, hylkiöt, sadatteli linnanherra jo kiukustuen. — Ja kenelle se kirje oli?
— Tänne Savonlinnan päällikölle…