— Älä hittoja, kivahti äijä, heittäen rampautuneen säärensä terveelle polvelle. — Vai ovat talonpojat vieneet minulle tulevia kirjeitä! Ilmankos niitä täällä onkin odotettu! Ja mitä siinä kirjeessä oli?
— Marski ilmoitti siinä, mikäli sitä vilkaisin, matkustavansa juuri Pohjanmaalle kapinaa kukistamaan ja käski teidän täällä varustautua, koska Pohjanmaalta on tännekin lähetetty kapinannostattajia. Ei näy Klaus-herrakaan silloin tienneen, että Savossakin jo kapinajoukkoja liikkuu…
— Sellaisen kirjeen ovat siepanneet, konnat, murisi Götrik yhä hirmustuen. — Miksette ottanut heiltä pois sitä kirjettä?
— Eivät antaneet, vakuutti pappi tiukasti. — Kun en ruvennut heille lukemaan teidän, linnanherran, kirjettä, veivät he sen mennessään ja sanoivat tuovansa sen tänne luettavaksi…
— Tulkootpa … kyllä minä! Mitä varten he tänne aikoivat?
— Aikoivat hakea teidät, linnanherran, mukaansa, päällikökseen marskia vastaan, — savolaiset kehuivat teitä laatumieheksi…
— Savolaiset, sanot. — Vanha, nilkku linnanherra oli nuolena ponnahtanut nojatuolistaan ja kivahti syyttävänä kirkkoherran eteen: — Hä, väitätkö savolaisiakin olleen tuossa kapinaväessä?
Sitä mahdollisuutta, että hänen oman maakuntansa väestöä olisi noussut aseisiin esivaltaa, s.o. häntä itseään, vastaan, sitä hän ei ottanut lukuunkaan, sitä hän ei olisi sallinut edes väitettävänkään. Mutta kirkkoherra vastasi kuin puolustautuen:
— Oli savolaisiakin, oli varmasti, tunsin monta oman pitäjäni miestä, kun he uudelleen tulivat… Tietysti heitä nuhtelin ja varoitin, vaan hepä eivät olleetkaan enää nöyriä ja kuuliaisia lapsiani. Nauroivat minulle vasten naamaa ja ilkkuivat, että jos siivosti olen ja heidän puoltaan pidän, saan jäädä virkaani. Mutta knaapit ja voudit ja muut suuret ja pienet herrat helvettiin, voudit kuitiksi, pois marskikin ja hänen kätyrinsä…! Niin he kehuivat.
Pieni linnanherra sähisi suuttumuksesta tuota kuvausta kuunnellessaan, mutta pyylevän rovastin monisanainen tarina ja järkytetty tasapaino häntä samalla huvittikin, joten hän hieman pisteliäästi kysyi: