Se sana laukaisi tuon odottavan jännityksen, se sai aatelisherrat hypähtämään istuimiltaan, ja talonpoikain joukosta kuului kohta hillittyjä huudahduksia:
— Kuningas kuollut!
— Maa on siis hallitsijatta!
Mutta marski jatkoi — kylmänä, tyynenä, talttuneena — puhettaan:
— Valtaneuvokset kokoontuvat pian Tukholmassa maan hallituksesta päättämään, ja meitä on kutsuttu niihin neuvotteluihin. Siksi saatte te nyt palata kotiinne. Joko on lautakunta allekirjoittanut erämaan rajakirjan?
Heino kiirehti vastaamaan:
— Jo. Puuttuu vain teidän nimikirjoituksenne, marski.
— Siispä sen piirrän.
Ja hän veti pergamentit luokseen ja tarttui hanhensulkaan. Mutta äkkiä hän pysäytti kätensä, uusi mielijohde oli hänen aivoihinsa iskenyt. Hän lausui:
— En allekirjoita rajakirjaa täällä, teen sen vasta Tukholmassa, — se tehoo siten paremmin.