— Sitä! — Jo laukesi Heinosta se lumous, johon solmukoivu hänet hetkeksi oli kietaissut, mutta vieläkin oli hänen vaikea irtautua noista muistoistaan. Ja hän lisäsi selittäen Laurille: — Tuon koivun vedin vihoissani solmuun silloin poikasena kerran, kun isäni minut karahkalla tästä lähteen vierestä nukkumasta herätti.
Lauri purskahti ääneensä nauramaan:
— Muistanpa minäkin sen ripityksen, — setä ei suvainnut unta työn aikana! Se oli sama päivä, jona ukko minut ensi kerran erämaille lupasi, siitä alkoivat eränkäyntini.
— Ja alkoivat minunkin retkeni. Minkähänlaiseksi olisikaan elämäni kääntynyt, jos isä minutkin silloin olisi laskenut erämatkalle, jonne halusin, enkä olisi teinejä tavannut enkä heidän jälkeensä karannut?
— Olisit kai tapellut kalajärvillä niinkuin me muut, ehkä olisit sinne kaatunut, niinkuin monet, tai sinne uudismökkiin asettunut, niinkuin Vilppu.
Mutta Heinokin kimpaisihe nyt pystyyn mättäältä, heilautti ohimennessään käppyrää koivua ja virkkoi:
— Siinä kasva minun muistokseni! — enpä kadu sitä uraani, johon minut viskasit; siinä jatkan, minä ja sukuni. Jos ei täällä sovita hyvin yhteen kotiheimon kanssa, niin sovitaanpa sitten huonosti; mitellään voimia, katsellaan karsaasti toisiamme, — nähdäänpä, kumman kateet ne syvemmäs sattuvat, kumman selkä ensiksi sujuu! Tule!
He astuivat vesakon läpi sille samalle törmälle, josta Erä-ukko eräänä kesäpäivänä otsa poimuissa oli katsellut piispanvenheiden tuloa. Siihen näkyi vasemmalta talo viljelyksineen, mutta suoraan edessä oli saunaranta ja venhevalkama… Sinne Lauri pysähtyi ja lausui orpanalleen hyvästit.
— Tässä tiemme eroavat. Soutajasi ovat jo venheessä, näet, sinua viittovat. Minä haen konttini tuvasta ja sitten saloa kohti!
Ja Lauri läksi metsämiehen nopein, äänettömin askelin painumaan taloon. Mutta Heino laskeusi loivaa rinnettä verkalleen alaspäin ja astui vesirajassa kasvavan pajupehkon ohi venheelleen. Sinne saapuessaan loi hän vielä katseen kotoiselle törmälle, — niin oli hän tehnyt silloinkin kerran, kun hän tuosta pehkon takaa potkaisi irti haapionsa ja hyppäsi siihen, yksin soutamaan avaraan maailmaan.