— Pitäähän toki ensin saada vähän yleissilmäystä, laajempaa näköalaa.
— Näkö… Lukea poruuttele kurssejasi vain ja ota sitten yleissilmäys.
— Kursseja! Siinäkö se sitten onkin koko ylioppilaan vapaa tutkiminen, että muutamia kirjoja pannaan päähän ja tentteerataan? Kurjaksipa sen sinä käsität.
— Niin se pitää sinunkin käsittää, ja varo ettet sitä käsitä liian myöhään.
— Ja sitenkö kehitän henkeni vapaaksi elämän taisteluihin ryhtyäkseni?
— Kuule Eljas! Sinun pitää kehittää itseäsi ruunun rasvaista pullaa eikä mitään muuta varten. Elämän taistelusi on siitä kilpailla ja koettaa saada se niin pian kuin mahdollista ja niin suuri kuin suinkin. Sitten vasta saat alkaa Aunuksia hourailemaan, kun tyytyväisenä voit taputella paisuvaa vatsaasi ja odotella palkankorotuksia.
— Syö sinä rasvapullaasi. Minä katson elämäni kutsumusta vähän ihanteellisemmalta kannalta, välipä tästä, jos vähän laihemmaksi jäänkin.
— Sinä kuolet nälkään. Hampaasi kolahtavat pian naulaan, ja haudallasi kiroilevat velkamiehet nimeäsi. Mies se, joka ensiksi pääsee kirjansa loppukanteen ja saa tutkintonsa taakseen!
— Ja semmoinenko sinun elämäsi pyrintö on? Ei muuta kuin iankaikkista kissanhännän vetoa.
— Justiin! Sillä erotuksella vain, että täällä kartun sijasta koetetaan vetää puoleensa mikä mitäkin: kerjäläinen lihakkainta luupalaa, talonpoika viljavinta peltotilkkua ja pienintä maantieosuutta, virkamies vähintä työtä ja suurinta palkkaa… Mutta ota jo takki päällesi, lähdetään.