— Tulethan Lassi pois yhtä matkaa.
— En vielä, en raski vielä kunnon veljistäni…
— Ei me vielä Lassin kanssa kohtaikoihinkaan aiota, todisti näistä muudan ja jatkoi puhettaan. — Niinkuin sanoin, se on niin erinomaisen hauskaa nähdä näissä piireissä jo kansan lapsia, oikeutettuja edustajia rahvaan ennen sorretuista, syvistä riveistä. — Kuule, olisiko sinulla joku kymmeninen liikaa?
— Pyh! Ei siitä kysymystä; kaksi, ota tuosta.
— Niin kyllähän minä huomenna … ei sattunut matkaan.
— Ei puhettakaan, ei sanaakaan niistä.
— No, no, kiitos! — Jaa, niin sen täytyy tulla olemaankin, että ei kellekään etuoikeutetulle, vaan kaikille, niin torpan kuin palatsin pojille, pitää tie olla auki tieteiden Parnassolle. Ja etenkin on tulevaisuus nähtävästi oleva rahvaan elinvoimaisten, tuoreitten jäsenien; se voipi ja sen täytyy kohota, ja sinä Lassi-veli juuri osoitat sen kykyä sivistymään ja edistymään…
— Minä nyt olen vain tämmöinen…
— Sinä juuri osoitat, kuinka kansan lapset ovat sivistyksen kiitollisimpia aineksia. — Kuulehan, jos sinulla on liikaa vielä joku seteli — minulla on huomenna pieni maksu, nyt vasta muistin.
— Onhan niitä, — tuossa, — ja toista tulee. Paljasta paperiahan se on.