Eljas luki.
— Häneltä kuuluu sunnuntai-iltana menneen yli yhdeksänkymmenen markan.
Yhä luki Eljas, päätä kääntämättä.
— Kovissa oli mies asessoreissa. Aikoi mennä raittiusseuraan.
— »K toisen k:n jäljestä katoo».
— Siihen nähden ne jäivätkin sinne jatkamaan, ja sen tytön kanssa pelehtimään. — Juhana muutti tohvelit jalkaansa ja asettui Suometarta lukemaan.
— Tytön! Hänen kanssaan eivät paljon pelehdi! — Eljaskin heräsi.
Nyt luki Juhana sanomalehteä.
Eljas oli kahden vaiheilla, puhuisiko hän Juhanalle suoraan, vai eikö. Eihän se kumminkaan usko, eikähän Eljas vielä itsekään ollut asiasta aivan selvillä. Väärin se tietenkin käsittää. — Mutta sen pitää tulla ratkaistuksi kerran ja kerrassaan. Ensi voitto oli saatava itsestänsä ja heti…
— Niin, se tyttö on minun.