— Se olisi hyvä asia. Vähemmin hourailisit. Lunta jo kuuluu olevan pohjan puolessa. Reellä ajavat.
— Ja nyt teen työtä mielelläni, kun minulla on selvä päämäärä, johon pyrin, kun minulla on ihanne, jota palvelen, jolle työni uhraan.
— Sinä näet unta, tahi olet eksynyt kapakkatytön viekkaisiin pauloihin, joka sinun nuoruuttasi ja houreitasi tahtoo…
— Ei. Hän on puhdas kuin pulmunen lumella. Ja minä aion pysyttää hänet siinä viattomuudessaan.
— Sinä Eljas pystyttelet vaahtopatsaita etkä ota lukuun omiasi etkä muitten heikkouksia. Ja kun patsaasi pyllähtää, tuntuu kolaus sinusta sitä katkerammalta, — parempi jos et olisi ruvennutkaan rakentamaan. Sinä näet kangastuksia, ja ne muuttuvat irvikuviksi, kun ilma selkiää.
— Lempemme on kuin Koin ja Videvikun, iäti uusi ja iäti nuori. —
Eljas rupesi lukemaan kielioppiaan.
— Vide…! Eikö matami einettä annakaan? Suoliani kurnii. Sähkösanoma:
Saksan keisari sairastaa — tietysti. Tuossa on lehti.
— En minä jouda.
— Höpsis! Juhanakin asettui lakikirjansa ääreen. Mutta eihän se tahtonut luku edistyä kummaltakaan.
Eljaalla ne oli omat leuhkat tuumansa ja päätöksensä ja siksi kai hän niin rauhatonna siristeli jalkojaan ja muutteli asentoaan keinutuolissa. Kun vielä toiselle tulee latelemaan lapsellisuuksiaan, sehän se Juhanaa suututti. Usein se oli tosin Juhanastakin tuntunut, että kun saisi leivän, jos kuin pienen, ja pääsisi omilleen, — mutta toiselle hän niitä nyt ei koskaan puhuisi. Viime aikoina varsinkin oli niin tuntunut, eivätkä ne ajatukset ottaneet oikein aisoissa pysyäkseen hänelläkään. Ei hän ollut itseensä aivan tyytyväinen, vaan ei tyytymätönkään. Sillä välillä nakkeli sunnuntaista asti. Ja mikä se hänet oli taas tänäkin aamuna lykännyt sinne asemalle, ja mikä sinne senkin kirjurimamsellin satutti. Ja kun kerran oli sunnuntaina tullut sana vaihdetuksi, niin eihän sitä nytkään ollut aivan ääneti saattanut olla, kun kirjeluukulle juuri vierekkäin osui, ja yhtä matkaa takaisin tuli kävellä. Ihmeen iloinen se oli ollut, naureskellut mille lie… Aikoi arpajaisiin. Pitäisihän sinne illalla lähteä, katselemaan suuren maailman meininkejä, muun vuoksi ei.