— Siinähän tuo on sinun mamsellisikin. — Juhanan katseet ne Eljaankin silmiä ohjasivat. — Ahaa! Häntäkö sinä tuonne putkaan tuumaat pyytää?
— Arvelin vähän, mutta ei taida maksaa.
— Onhan se koko näppärä tuossa vaaleassa puvussaan samettireunuksilla.
Koreat silmätkin.
— Laihanlainen. — Juhana muisti Eljaan omat sanat.
— Ei mikään erin mehevä, mutta menettelee. Kuka tuo toinen lie?
— Konttoristi sekin, mikä lie. — Hyvin oli taas Juhana välinpitämätön tytöistä, ainakin näöltään. Mitäpä hän niistä. Eikä hän toisekseen koskaan niin hullu ollut, että olisi näyttänyt heistä perustavansa, vaikka olisi perustanutkin. Suututti häntä kumminkin vähän, että Eljaan juuri piti sattua siihen, kun hän oli aikeessa mennä tytöille ehdottamaan, että maistaisivat viinilasin, mutta yhdenpä tuo teki, mitäpä noista olisi kostunut. — Minnekkäpäin sitä kävellään, joutavaahan tässäkin on seisoa, sanoi hän serkulleen.
Siitä lähtivät he luovimaan joukkojen keskitse vastapäistä seinustaa kohti, jossa jonkinlaista teatteria ilveiltiin. Mennessään Juhana silmäsi vielä taakseen, että katselikohan Julia heitä sattumalta. Katselihan se. Eljaskin sen huomasi.
— Mikset mennyt tyttöjä puhuttelemaan; vai etkö toista tuntenut?
— Tunsinhan minä, mutta minkäpä heistä hyötynee.
Jo alkoivat tanssia puuhata. Kaikista pulskimmat nuoret herrat, pitkät ja leveät sinivalkoiset silkkinauhat sidottuina frakin ympäri ja latuskainen lakinmalli kädessä, koettivat keskelle siltaa raivata pientäkään pyörimistilaa tanssivaisia varten, mutta ei se tahtonut luonnistaa. Kun miltä kolkalta olivat kohteliaasti pukkineet ihmiset syrjään, niin toiselta kolkalta tunkivat nämä taas. Vasta kun mahtavaääniset vaskitorvet olivat töräyttäneet esiin komean valssin ja eräitä pareja oli lähtenyt kiertelemään, vasta silloin aukesi sijaa. Ja sitten sitä tanssittiin, tungettiin, töykittiin ja pyydettiin anteeksi. Ja kun vähän ruvettiin lämpiämään, niin siirryttiin seinemmäs viileihin virvoitusputkiin ja uudistettiin voimia vaahtoavalla samppanjalla, jota pitkistä ja hoikista laseista ryypittiin. Auta kuin sitä meni samppanjaa, vaikka kaksi markkaa lasilta ottivat! Mutta kuka siitä välitti: se vilkastutti ja se innostutti, se kiihoitti.