IV.
Harvakseen sateli lunta, märkää vitiä. Leijaillen ja vitkastellen laskeusivat lumihiutaleet alaspäin isoina, löyhinä tähtinä toisiaan pakoon. Mieli ei näkynyt lumien tekevän paneutua katukiville, sinne lokahyhmään tallattaviksi — puhtauttaan kai säälivät, — ja kierrellen, paikkaa valiten pyörähtelivät ne vielä hetkisen ilmassa, ryöttäisen maapinnan rajalla. Mutta sinne vei väkisinkin heidän tiensä — maan vetovoima näet vei.
Enimmät pysähtyivät kumminkin jo katoille, mutta kauaksi eivät. Märkä sohju sulatti siellä pisaraksi pienen tähtösen ja yhdisti sen muihin, saman kohtalon kärsineihin. Yhä uudet lumihiutaleet taivaalta laskeusivat, kauniina ja täydellisen säännöllisinä, mutta tuhonsa löysivät raukat, vesihyyhmään sekautuivat, häipyivät. Luisua katonrinnettä pitkin virtasi kiihtyvä vuo, keräsi matkalla räntää ja märkyyttä joukkoonsa ja valahti viimein räystäältä ränniin. Yltyen vauhdissaan syöksyi sieltä virta koskena johtotorveen, joka kuljetti kohisevat vedet alas kadulle, likaiselle kadulle. Verkalleen lipui virta siellä hyyhmänsekaisena pitkin kivien lomia ja uurteita, kunnes monen mutkan takaa saapui katunotkon vierteisiin, jotka säälittä ohjasivat saaliinsa mustaan, syvään, pimeään lokaviemäriin.
Sakea oli pimeys. Himmeästi kuin harson läpi valaisivat kulkuväyliä katukulmissa lyhdyt. Valoisaa näytti huoneissa olevan, mutta ahnaasti pidättivät tummat uutimet ikkunoista ulospyrkivää heijastetta. Toisinaan häiritsivät ajurin rattaat rantaveden yksitoikkoista lorinaa; väliin kuului kalossien ilkeä loksutus hyyhmäkössä.
Varjopari laskeusi alas katua. Lähemmäs lyhtyä tullen saattoi siinä jo erottaa kaksi sateensuojaa, kaksi kauluspystyistä päällystakkia ja kahdet ylös käärityt housunlahkeet. Kulmassa, lampun alla, pysähtyivät kulkijat.
— Et siis tule tädin luo, virkkoi toinen, lyhyempi ja paksumpi.
— Enpä häntä. Oikeinko sinne käskemällä käskettiin?
— Pakkoa tietysti ei ole. Sanoihan vain täti, että jos sinäkin haluat joulupuurolle tulla, niin on lusikkakin varalla.
— Mitäpä minä siellä vierasten parissa?
— Sinnekö Hellaaseen sinä todella tuumaat lähteä? Kapakkaan jouluaatoksi?