— Mutta teidän takianne. Eihän silloin pelko pääse kysymykseen, puuttui Eljas puheeseen.

— Niin, puhetta tekin uskallatte pitää.

— Mutta eikö hän puhunut koreasti äsken tuossa, kysyi Lassi.

— Ihan minun täytyi jäädä seisomaan ja kuuntelemaan, — ja katsomaan, lisäsi tyttö vielä veitikkamaisen näköisenä. Eljas joutui tuosta hiukan hämilleen, taisipa punastuakin, mutta huomasi samassa itse, että kovinhan se oli lapsellista.

— Saakeli! Nyt minulle tulee kaksintaistelu hänenkin kanssaan!

— Tarpeetonta. Eihän tässä olla Saksassa, jossa kauniitkin kasvot arvilla rumennetaan.

— Niin, jos te vain…

— Ja näettehän, kuinka mies tuossa istuu ja muistelee kotoista henttuaan.

— Minäkö? Mitä henttua? Eihän minulla ole, ennenkuin saan. — Pitihän siihen Eljaankin taas jo jotakin tokaista.

— Eihän vain. Kuuluipa tuo puheesta äsken, kaikista noista ideaaleista ja…