— Ja mikä sinusta sitten tehdään?
Eljas vitkasteli pikkuisen aikaa, vastasi sitten vakavasti, melkeinpä juhlallisesti:
— Pappi.
— Pa-pappi! No niin, miks'ei? Puhumaan kyllä olet ovela ja mieliä sulattamaan ja sydämiä valloittamaan. Ja taidatpa olla taitava teeskentelemäänkin ja valehtelemaan.
— Älä ivaile vakavista asioista.
— Ohoo! Ja mistä se pappi tulee tähän aikaan vuorokautta?
— Minä kävelen Hellaasta.
— Vai Hellaasta, tutusta paikasta. Vieläkö siellä pappinakin kuljetaan? Ja vieläkö siellä on kaikki entisellään? Vieläkö siellä seisotaan tiskin luona puhuttelemassa kapakkatyttöä, josta nyt kai aiotaan tehdä papin rouva. Vieläkö siellä eteisessä puristetaan lämpöistä kättä ja vannotaan että: ei suukkoakaan — ha-ha-ha-ha!
— Kuule…
— Ei. Tästä kääntyy minun tieni syrjäpoluilleni, olutputkaani, tännepäin ei papin sovi kääntyä; tänne laskeudutaan. Hyvästi!