— Vaiti, nulikka, taikka… Kun minä sanon, että se on autio, niin se on autio, ja sinä kirjoitat sen autioksi … ymmärrätkö vai…
Poika piirusti tottelevaisesti verokirjan reunaan: "Öde" (autio).
— Ja nuo kolme tilaa kylän lopussa ovat köyhiä kerjäläisiä, jotka eivät voi maksaa mitään… No, mitä häikäilet? Etkö osaa kirjoittaa "kerjäläinen".
— Miks'en…
Kolme kertaa peräkanaa kirjoitti poika komeasti: "Tiggare" (kerjäläinen). Vouti huokasi pari kertaa. Tuossa toki saatiin tuloja vähän vähemmiksi.
Kyllähän siitä perästäpäin voipi tulla tupenrapinat, kun sieltä kamarista laitetaan takaisin rästiluettelot ja niitä sitten pitää koettaa uudelleen periä, vaikka ne jo kerran on maksettu. Mutta minkäpä sille tekee, täytyy voittaa aikaa ja etukädessä saada summat tasan. Ja vouti hymähti pirullisesti silmäillessään tätä tiliensä "tekoa". Ei hän tosin tullut niin pitkälle ajatelleeksi, että nämä hänen kauniit sepustuksensa kerran joutuvat arkistoihin, joissa vastaisten sukupolvien tieteelliset historioitsijat näistä hänen hätävalheistaan taas vuorostaan hikipäissään tekevät nerokkaita johtopäätöksiään, joilla hämmästyttävät maailmaa. Ei niin pitkälle. Hän muisteli vain mielihyvin sitä, että nythän niillä talonpojilla taas oli aikomus tehdä ryöstöretki rajan taa, jossa luonnollisesti muutamia kaatuu … ja saattaa kaatuneiksi merkitä toisen mokoman. Ja sitten tietysti vienalaiset heti tekevät retken heidän kyliinsä, joissa hävitetään puolet taloista — ja silloin voidaan taas merkitä hävitetyksi toinenkin puoli…
Vesainen oli jo etuhuoneessa rykäissyt pari kertaa, mutta vouti ei ollut kiireessään huomannut vierasta. Nyt hän kääntyi ja tervehti tuttavallisesti:
— Terve miestä, mitäpä Kiiminkiin kuuluu? Käyhän istumaan. Vai on teillä iiläisillä taas kovat hankkeet lähteä rökittämään venäläisen puoleista. Se on oikein, antakaa selkään niin että pölisee!
— Siitähän se tässä nyt pitäisi olla kokous tänään Krankkalassa — miten lienevät liminkalaiset tuumineet sitä asiata.
— Jaah, liminkalaiset, näin meidän kesken sanoen liminkalaiset ovat suuria raukkoja. Ja täällä ovat jo kaiken kevättä papit ja muutkin kulkeneet pitkin pitäjää ja kiellelleet niitä, joitten olisi tehnyt mielikin lähteä. Saatpa nähdä, niin itse Krankkalainenkin tulee panemaan vastaan.